kapavalimaki

"Ja taas sitä perisuomalaista kateutta"

 "Ja taas sitä perisuomalaista kateutta"

 

 Sellaista ei edes ole. Suomalaisen perisynti on ahneus, ei kateus. Kateus on vain ahneuden oire. Ihminen joka on kateellinen on myös ahne, mutta ahne ei aina ole kade. Kade ihminen haluaisi rohmuta saman, mitä ahne on jo rohmunnut. Kaiken itselleen ja mielellään vielä mahdollisimman näyttävästi rohmunneen ahneen ei tarvitse olla kade, hän keskittyy lähinnä muiden ahneiden leimaamiseen kateellisiksi. Siis niiden, jotka eivät ole onnistuneet rohmuamisessa.  Tässä on non sequitur ja sen ydin; ahneutta kritisoiva leimataan poikkeuksetta kateelliseksi. Helppo ja väärä maali, vain varas varkaaksi epäilee. 

 Asia on sama, kuin löysäisi tiukkaa pipoa kostuttamalla sitä viinalla. On olemassa kolmen tyyppisiä ihmisiä: kuivia tiukkapipoja, niitä joiden pipo on kyllästetty tenulla löysäksi silmille ja niitä, joiden pää ei muutenkaan palele, eivätkä näin ollen pipoa tarvitse. Kaksi ensimmäistä ryhmää ovat niitä, joiden mielestä pipoton ihminen on niuhottava tiukkapipo. Loppujen lopuksi hän ei tee muuta, kuin kehoittaa kahta ensimmäistä ryhmää ottamaan pipon pois päästään kiristämästä. 

 Mistä se kertoo, kun mediassa käydään keskustelua siitä millainen ahneus on hyväksi ja suotavaa ja millainen ahneus ei?  Minun mielestäni tässä ei ole epäselvää tai edes pohtimista; ahneus on aina huono juttu. Ja väärin. On itsensä kusettamista yrittää yhdistää kohtuus ja ahneus toisiinsa, sama kuin puolustaisi neitsyyttä panemalla ja rauhaa pommituksilla.

   Ihminen ei menesty ilman ahneutta? Menestys tarvitsee oikeaa aikaa ja paikkaa ja hyvää tuuria löytää edellä mainitut. Menestynein simpanssi ei ole eniten banaaneja kerännyt, vaan eniten vastakkaista sukupuolta miellyttänyt ja geenejään levittänyt. Onni ei ole paljon banaaneja, vaan suojeleva ja yhtenäinen lauma. Ihminen ei ole oman onnensa seppä, mutta sattuma ts. hyvä tsägä on. Jos onni ja menestys on muka ihmisen omaa ansioita (kalvinistisessa mielessä), kuinka meillä voi olla epäonnisia ihmisiä, ei kai kukaan itseään jalkaan ammu? Väitän, että maailmassa monet saavat paskaa niskaansa ansaitsematta vice versa. 

   Suomi ei muuttuisi yhtään paremmaksi yhteiskunnaksi, jos meillä ei olisi kateutta. Itseasiassa päinvastoin;  vastenmielinen asia pitää toisen vastenmielisyyden kurissa. Jos kaikki ahnehtisivat, se ahneen loppu on meillä satavarmasti edessä. 

  Se mitä me tosiasiassa tarvitsisimme loistaa poissaolollaan: Kohtuus. Siellä missä on kohtuutta on kaikkea rittävästi, mutta siellä missä on ahneutta ja kateutta mikään ei riitä. Tässä on jatkuvaan kulutukseen ja talouskasvuun perustuvan talousrakenteen ongelma ja ydin. Se on syöpäkasvaimen kasvumalli ja syövällä on huono ennuste. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Jyrki Soini

Moi Kari.
Totta töriset, mutta emme pääse siitä mihinkään, että tämä paratiisien välinen aika on ohdakkeista. Pian se päättyy, perustuen siihen, että persoonallinen paha pannaan kahleisiin tuhanneksi vuodeksi. Rauhan Ruhtinas tulee toimittamaan asian.

Luojamme kutsuu maailmaa kääntymään antamalla ahdingon eli etsikkoajan.

Herra antakoon Suomelle voimaa ja viisautta kohdata tulevaiset.

http://www.youtube.com/watch?v=daYu4EVN2_c

Herra vaivautuu parantamaan, vaikka se on naurettavan mitätön juttu luomiseen verrattuna.

http://www.youtube.com/watch?v=pBi_fyosz0A

Minäkin koin ihmeparantumisen: Haavani parani.

Toimituksen poiminnat